LIITO 4/24: Vertaistuellinen pienryhmätoiminta opiskelijoiden liikkumisen tukena

Teksti: Ninna Alahäivälä ja Penniina Toikkanen

Liikkumisen edistäminen pienryhmissä on tehokas keino tavoittaa ja tukea vähän liikkuvia nuoria. Suomessa tällaista toimintaa on kehitetty kouluissa, mutta toiminta on hajanaista ja valmiita malleja käytettävissä vähän. Tässä artikkelissa kerromme omia kokemuksiamme Helsingin kaupungin toisen asteen liikuntacoach-toiminnan pienryhmätoiminnasta ja sen hyödyistä, ja annamme vinkkejä pienryhmätoiminnan viemiseksi laajempaan käyttöön.

Pienryhmän sosiaalinen tuki vahvistaa

Liikkumattomuus on tutkimusten mukaan kaikista ikäryhmistä suurin haaste juuri toisella asteella. Tuoreimman LIITU-tutkimuksen (2022) tulosten perusteella näyttää, että pandemia-aikana keskimäärin vähentynyt liikkuminen on alkanut elpymään, mutta liikkumissuositusten mukaan liikkuvia on edelleen hälyttävän vähän, 15- vuotiaista liikemittaritutkimuksen mukaan vain 3%. Liikkumisen määrä putoaa peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä. Vähäinen liikunta ei ole haaste ainoastaan fyysiselle terveydelle, vaan se on myös yhteydessä heikompaan koulumenestykseen, (Kantomaa ym. 2018) sekä nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin (Kantomaa, 2010; Trajkovic ym., 2020). Fyysinen aktiivisuus helpottaa myös masennuksen, ahdistuksen ja uupumuksen oireita (Singh ym. 2023) ja on yhteydessä parempiin kognitiivisiin kykyihin, kuten muistiin ja tarkkaavaisuuteen (mm. Haverkamp ym. 2010; Syväoja ym. 2012).

Koululiikunnan yhtenä tehtävänä on kannustaa oppijoita liikunnalliseen elämäntapaan, mutta useita ryhmiä viikossa opettava aineenopettaja ei vähäisillä tuntimäärillä todennäköisesti pysty tarjoamaan yksilöllistä ja jatkuvaa tukea jokaiselle, joka hyötyisi liikunnan lisäämisestä. Isot oppilasryhmät eivät myöskään ole kaikille turvallisia ympäristöjä liikkua; sosiaalista ahdistusta kertoo lukiolaisista kokevansa 37,7% ja ammattioppilaitoksissa 31,2% opiskelijoista (Kouluterveyskysely 2023).

Vertaistuellisen pienryhmätoiminnan tavoitteena on tukea liikkumisen lisäämisen lisäksi opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä tarjota nimensä mukaan sosiaalista tukea vertaisilta. Pienryhmämuotoinen toiminta tarjoaa hyvät mahdollisuudet rakentaa turvallista ja luottamuksellista ilmapiiriä sekä tukea ystävyyssuhteiden muodostumista. Decin ja Ryanin (2000) itsemääräämisteorian mukaan sosiaalinen yhteenkuuluvuus on myös keskeinen osa sisäisen motivaation syntymistä.

Kokemuksemme mukaan pienryhmätoiminta paitsi motivoi, myös sitouttaa toimintaan. Pienryhmässä liikkuessa on mahdollista kasvattaa itsevarmuutta liikkujana, kehittää itsetuntemusta ja saada hyviä kokemuksia liikunnasta ja yhteisöllisyydestä. Pienryhmässä on tilaa jokaisen kokemuksille ja otolliset olosuhteet kaverisuhteiden muodostumiselle. Parhaimmillaan myönteiset kokemukset yhdessä liikkumisesta madaltavat kynnystä osallistua muuhun ohjattuun tai omaehtoiseen liikuntaan ja auttavat liikunnallisen elämäntavan syntymisessä.

Kokeiluja ja kokemusta ympäri Suomen

Toisella asteella liikkumisen edistämiseen pyrkivää pienryhmätoimintaa on toteutettu ainakin Turussa ja Helsingissä. Turussa matalan kynnyksen hyvinvointiryhmät aloitettiin osana Mieli liikkeelle- hanketta vuonna 2021. Samaisesta hankkeesta on alkanut vuonna 2022 Helsingin kaupungin liikuntacoach-toiminta, jossa liikunta-alan ammattilaiset toimivat osana yhteisöllistä opiskeluhuoltoa tukemassa opiskelijoiden mielen hyvinvointia, osallisuutta ja opiskelukykyä liikkumisen keinoin. Vertaistuelliset pienryhmät ovat yhä osa liikuntacoach-toimintaa osassa oppilaitoksia.

Liikkumiseen lisäämiseen tähtääviä pienryhmiä on tehty myös korkea-asteella yhteistyössä YTHS:n kanssa (mm. Kenttä 2018) ja peruskoulussa esimerkiksi osana koulu-PT- toimintaa. Lisäksi oppilaitoksilla voi olla omia tapoja liikkumisen edistämiseen, kuten osana Liikkuva opiskelu- toimintaa. Liikuntapienryhmätoimintaan ei kuitenkaan vielä ole laajasti saatavilla valmiita ohjeita tai malleja valtakunnallisesti, vaikka tietoa ja kokemusta kentältä on paljon.

Pienryhmän kanssa voi kokeilla erilaisia liikuntamuotoja.

Käytännön vinkkejä pienryhmätoimintaan

Liikuntacoachien pienryhmiä rakennettiin tutkimustiedon, sekä Mieli liikkeelle- hankkeen ja Liikkuva opiskelu- toiminnan asiantuntijoiden jaettujen kokemusten pohjalta. Tärkeä yhteistyötaho oli myös toisen asteen yksilöllinen opiskeluhuolto. Esittelemme tässä muutaman hyväksi koetun vinkin pienryhmätoimintaan. 

Ryhmän koko on hyvä olla noin 5–8 opiskelijaa. Pienryhmätoiminnan opinnollistaminen (esim. liikuntakurssina, ns. hyvinvointipassina) voi motivoida joitakin osallistumaan. Vahva ryhmäyttäminen alusta loppuun tukee sitoutumista, ja pelisäännöt poissaoloista on myös hyvä alussa sopia yhdessä. Osallistujia ryhmiin saimme opiskeluhuollon muiden työntekijöiden, huoltajien tai liikunnanopettajien kautta, osa hakeutui ryhmään itsenäisesti. Monikanavainen markkinointi Wilmassa, infonäytöillä, ilmoitustauluilla ja sometileillä auttaa saavuttamaan osallistujia. Myös puskaradio toimii, vaikkakin hitaasti – siksi pienryhmätoiminnan tulisi olla jatkuvaa, esimerkiksi lukukausittain tai -vuosittain.

Pienryhmätapaamisten sisältöä pyrimme suunnittelemaan mahdollisimman opiskelijalähtöisesti. Aina opiskelijoilla ei ole valmiita ajatuksia, siksi voi olla paikallaan ehdottaa tekemistä, kuten lajikokeiluja, ryhmäliikuntaa tai työpajoja, ryhmän tavoitteitten mukaan. Ryhmän tavoitteiden ohella myös jokaisella opiskelijalla voi olla yksilöllisiä liikuntatavoitteita, joita ohjaaja auttaa saavuttamaan. Myös yksilöohjausta voi tarjota ryhmätapaamisten ohella. Tavoitteena voi olla myös perusliikuntataitojen kuten uinnin tai pyöräilyn oppiminen. Ennakkokysely opiskelijoille ennen ryhmän alkua auttaa suunnittelussa. Miksi opiskelijat haluavat mukaan, mitä he toivovat saavansa ryhmältä ja mistä he ovat kiinnostuneita?  

Ryhmää voi ohjata opiskeluhuollon työntekijä, aineenopettaja tai koulunuoriso-ohjaaja. Työhön on luonnollisesti osoitettava tunteja ja maksettava niistä korvaus. Ryhmän ohjaajan ei tarvitse olla urheilullinen, vaan tärkeämpää on uteliaisuus ja kannustavuus. Liikkumisen haasteiden tiedostaminen, hyväksyminen ja ymmärtäminen auttavat kohtaamaan vähän liikkuvia opiskelijoita ja tukemaan heitä yksilöllisesti. On tärkeää pitää mukana struktuuri ja tavoitteet ja suunnitella toiminta niiden mukaisesti, mutta muistaa myös joustavuus erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole paljon myönteisiä liikuntakokemuksia. Kysyminen, kuuntelu ja runsas positiivinen palaute vievät pitkälle. Ryhmäytymiseen ei voi panostaa liikaa – se on lopulta keskeisin syy tehdä pienryhmätoimintaa yksilöohjauksen sijaan.

”Minusta oli tosi kivaa että saimme kokeilla uusia lajeja. Ryhmä oli myös tosi turvallinen ja sain uusia kavereita.”  Opiskelijan palaute

Yksinäisyyden ja liikkumattomuuden haaste vaatii tekoja

Opiskelijoiden liikkumisen edistämisessä pienryhmätoiminta on mielestämme erinomainen keino tukea liikkumisen lisäksi sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vähentää yksinäisyyttä. Haasteena toiminnan toteutumiselle on tällä hetkellä monessa paikassa resurssien puute. Kunnat ja kaupungit joutuvat lähivuosina miettimään tarkkaan, miten liikkumattomuuden haasteeseen vastataan. Vähän liikkuvien opiskelijoiden määrää ei voida ohittaa, eivätkä olemassa olevat keinot yksin riitä. Vertaistuellinen pienryhmätoiminta voi olla yksi keino liikkumisen lisäämiseen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen.

Kirjoittajat: Ninna Alahäivälä, LitM, on entinen liikuntacoach, joka työskentelee liikunnan- ja terveystiedon opettajana Sodankylässä ja Penniina Toikkanen, LitM, työskentelee projektisuunnittelijana/liikuntacoachina Helsingin kaupungin toisella asteella.

Lähteet:

Haverkamp BF, Wiersma R, Vertessen K, van Ewijk H, Oosterlaan J & Hartman E. 2020. Effects of physical activity interventions on cognitive outcomes and academic performance in adolescents and young adults: A meta-analysis. J Sports Sci. 2020 Dec;38(23):2637–2660.

Kantomaa, M. 2010. The role of physical activity on emotional and behavioural problems, self-rated health and educational attainment among adolescents. Oulun yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978951426107

Kantomaa, M., Syväoja, H., Sneck, S., Jaakkola, T., Pyhältö, K. & Tammelin, T. 2018. Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen. Opetushallitus ja Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Raportit ja selvitykset 2018:1

Kenttä, E. 2018. Yhdessä liikkeelle - Inaktiivisille opiskelijoille suunnatun UniSportin liikuntakurssin kehittäminen. Opinnäytetyö. Liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma. Haaga-Helia.

Kokko, S. ja Martin, L. (toim.) 2022 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. VALTION LIIKUNTANEUVOSTON JULKAISUJA 2023:1

Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023.

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55, 68-78.

Singh, B., Olds, T., Curtis, R., Dumuid, D., Virgara, R., Watson, A., Szeto, K., O'Connor, E., Ferguson, T., Eglitis, E., Miatke, A., Simpson, CE. & Maher, C. 2023. Effectiveness of physical activity interventions for improving depression, anxiety, and distress: an overview of systematic reviews. Br J Sports Med. 2023 Sep;57(18):1203–1209.

Trajković, N., Pajek, M., Sporiš, G., Petrinović, L., & Bogataj, S. (2020). Reducing Aggression and Improving Physical Fitness in Adolescents Through an After-School Volleyball Program. Frontiers in Psychology, 11. DOI=10.3389/fpsyg.2020.0208