LIITO 4/21: Liikkumiskäyttäytymisen muutos kasvattaa hyvinvointivelkaa

Teksti: Päivi Kolu, Tommi Vasankari

Suositus on, että lasten ja nuorten tulisi liikkua reippaalla tai rasittavalla teholla vähintään tunti päivässä. Niinpä suuri osa liikkumisesta jää toteutettavaksi koulun liikuntatuntien ulkopuolella. Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista liikkuminen on kuitenkin suosituksia vähäisempää ja laskee iän myötä edelleen. Tämä heikentää terveyttä ja lisää myöhemmin yhteiskunnalle muodostuvia kustannuksia.

Liikuntavelan kertyminen alkaa jo nuoruudessa

Lasten ja nuorten terveyttä, kasvua ja henkistä kehitystä tukeva liikkumisen suositus vastaa ajallisesti noin 7 % päivittäisestä valveillaoloajasta, kymmenen tunnin yöunet huomioiden. LIITU-tutkimuksen liikemittariaineiston mukaan reilu kaksi kolmasosaa 7-vuotiaista liikkuu päivittäin terveyden kannalta riittävästi (Husu ym. 2019) (Kuvio 1). Kun siirrytään yläasteen viimeiselle luokalle, terveyden kannalta riittävästi liikkuvien osuus on pudonnut liikemittarilla mitattuna 61 prosenttiyksikköä, sillä 15-vuotiaista enää joka kymmenes liikkuu suosituksen mukaan. Yläasteelta toiselle asteelle siirtyminen vähentää liikkumista entisestään, sillä lukiossa vain vajaa kolme prosenttia saavutti liikuntasuosituksen alarajan (Husu ym. 2021) (Kuvio 1).

Kuvio 1. Päivittäisen liikuntasuosituksen saavuttaneiden osuudet ikäryhmittäin (Husu ym. 2019, 2021).

Vähäisen liikkumisen lisäksi myös liiallinen paikallaanolo on todettu omaksi itsenäiseksi terveyttä uhkaavaksi riskitekijäksi (Patterson ym. 2018). Liikemittariaineiston perusteella peruskouluikäiset viettävät valveillaoloaikana keskimäärin 7 tuntia istuen tai makuulla (Husu ym. 2019). Ikä vaikuttaa kielteisesti liikkumisen lisäksi myös paikallaanolon määrään, sillä lukiolaiset istuvat, loikoilevat tai makaavat keskimäärin lähes neljä tuntia enemmän kuin 7-vuotiaat (Kuvio 2).

Kuvio 2. Paikallaoloon (valveilla ollessa) käytetty aika tunteina vuokaudessa ikäryhmittäin (Husu ym. 2019, 2021).

Terveyden kannalta liian vähäinen liikkuminen ja liiallinen paikallaanolo saattavat olla lapsilla ja nuorilla yhteydessä useisiin terveysongelmiin, kuten niska- ja hartiakipujen yleisyyteen (Ojala ym. 2021). Kouluterveyskyselyn mukaan lähes joka kymmenes (8 %) 4.–5.- luokkalainen raportoi kärsivänsä niistä usein (Kouluterveyskysely 2019). Lukiolaisilla yleisempiä kiputiloja ovat niska- ja hartiakivun lisäksi päänsärky (Ojala ym. 2021). Lisäksi kolmannes lukiolaisista raportoi kärsivänsä selkäkivusta useammin kuin kerran viikossa.

Vähäinen liikkuminen ja runsas paikallaanolo kouluiässä lisäävät riskiä myös vakaville terveysongelmille ja sairauksille, kuten ylipainolle, tyypin 2 diabetekselle ja ahdistuneisuushäiriöille (Scandiffio ym. 2021). Kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9.-luokkalaisista lähes joka viides (18 %) on ylipainoisia ja ylipainoisten osuus on lisääntynyt ikäryhmässä 20 vuodessa 34 % (Kouluterveyskysely 2021). Vaikka ruokavaliolla on tärkeä merkitys painonhallinnassa, on myös riittävällä liikkumisella ratkaiseva rooli osana terveyttä tukevia elintapoja (Valtonen ym. 2013). Monipuolinen ja säännöllinen liikkuminen saattaa ehkäistä myös ahdistuneisuushäiriöitä, joista kärsii joka viides (19 %) 8. ja 9.luokkalainen (Käypä hoito, 2019, Kouluterveyskysely 2021). Ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet runsaasti yläasteikäisillä, sillä kohtalainen tai vaikea ahdistuneisuus on ikäryhmällä nyt 72 % yleisempää kuin vajaa 10 vuotta sitten. Säännöllisellä liikkumisella on lisäksi välittömiä terveysvaikutuksia hyvinvointiin, sillä lukiolaisilla tehdyn selvityksen mukaan liikkumisen useus oli yhteydessä vähäisempiin kiputiloihin, esimerkiksi selkäkivun, hartiakivun ja päänsäryn osalta (Ojala ym. 2021).

Koulumatkaliikkumisen potentiaali

Koulumatkaliikkumisen säännöllisyys tekee niistä merkittävän mahdollisuuden kerryttää päivittäistä liikkumista. Tampereen kaupunkiseudulla toteutettu koulumatka- ja liikkumiskysely osoitti että, vuodenajasta riippumatta, peruskoululaisista lähes kaikki (97 %) kävelivät ja pyöräilivät alle kilometrin matkat (Kolu ym. 2019). Sitä vastoin toisen asteen opiskelijoilla alle kilometrin matkalla omia lihaksia käyttävien osuus oli lähes 10 prosenttiyksikköä (88 %) peruskoululaisia alhaisempi. Liikkumiskäyttäytymisen muutos onkin havaittavissa erityisen selvästi siirryttäessä peruskoulusta lukioon.

Tarkasteltaessa Tampereen kaupunkiseudulla alle 3 km koulumatkan kävellen tai pyörällä kulkevien osuutta havaittiin, että ajokortin saamisen myötä toisella asteella omien lihasten käyttö oli lähes kolmanneksen alhaisempi alakoulun viimeisiin luokkiin verrattuna (Kuvio 3). Liikkkumiskäyttämisen muutosta arvioitiin käyttäen kolmen kilometrin rajaa, koska tämän alittavat matkat on pääsääntäisesti mahdollista kulkea omia lihaksia käyttäen myös talvella (Kolu ym. 2019).

Kuvio 3. Alle kolmen kilometrin koulumatkat kävellen tai pyörällä kulkevien osuudet iän mukaan Tampereen kaupunkiseudulla (Kolu ym. 2019).

Korona vähensi lasten ja nuorten liikkumista

Lasten ja nuorten siirtyminen etäopetukseen koronaepidemian vuoksi keväällä 2020 vaikutti muuttuneen päivärytmin lisäksi erityisesti ohjatun vapaa-ajan liikkumisen määrään. Kun LIITU 2018 -tutkimuksessa kerättyjä päivittäisiä askelmääriä verrattiin koronakevään vastaaviin tietoihin, kertyi ennen koronaa tehdyssä LIITU-tutkimuksessa liikemittarilla mitaten keskimäärin 200–640 askeleita enemmän jokaista tuntia kohden kello 7 ja 14 välillä (Vasankari ym. 2020) (Kuvio 4). Koronan aiheuttama vähennys askelmääriin oli noin 1000–3000 askelta vuorokaudessa. Viikonloppuisin eroa ei havaittu koronakevään ja kevään 2018 mittausten välillä.

Kuvio 4. Keskimääräinen askelten lukumäärä tunnissa LIITU 2018- tutkimuksessa ja koronakevään 2020 mittauksissa (Vasankari ym. 2020).

Liikkumisvelan kehittyminen alkaa jo nuoruudessa

Liikkumisen väheneminen iän myötä lisää väestötasolla kroonisten kansansairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen, riskiä. Lasten ja nuorten suosituksia vähäisempi liikkuminen näkyy usein vuosien kuluttua yksilön heikompana terveytenä ja alhaisempana elämänlaatuna. Vastaavasti yhteiskunnan näkökulmasta kansansairauksien yleistyminen johtaa pienellä viiveellä kansansairauksista muodostuvien terveydenhuollon menojen kasvuun ja heikentää työn tuottavuutta esimerkiksi lisääntyneiden sairauspoissaolojen vuoksi (Vasankari ym. 2018).

Nuoruudessa kertynyt liikkumisvelka heijastuu myös valtion tuloverojen menetykseen ja maksettuihin työttömyysturvaetuuksiin. Nuoruuden vapaa-ajan liikkumisen määrän on todettu olevan positiivisesti yhteydessä koulutusvuosien määrään ja korkea-asteen koulutuksen todennäköisyyteen. (Kari ym. 2018). Lisäksi yksilön näkökulmasta on näyttöä nuoruuden liikunta-aktiivisuuden positiivisesta yhteydestä työmarkkinoille kiinnittymiseen ja ansiotulojen määrään (Kari ym. 2021). Yhteiskunnan näkökulmasta liikunnallisuus nuoruudessa näyttäytyy suurempina verotuloina ja vähäisempinä maksettujen sosiaalietuuksien määränä (Kari ym. 2018).

Nuoruuden liikkumisvelan merkitys korostuu koska on todennäköistä, että liikkumattomista nuorista tulee liikkumattomia aikuisia (Telama ym. 2014). Asia on yhteiskunnallisesti merkittävä, koska aikuisiän liikkumattomuuden vuotuiset kustannukset ovat yhteiskunnalle noin 3,2 miljardia euroa (Vasankari ym. 2018). Hintalapusta puuttuu erilaisia vaikeammin laskettavia liikkumattomuuden aiheuttamia kustannuksia, kuten lyhyiden sairaslomien ja välillisten verojen lisääntyneet kustannukset sekä sairauksien ja toimintakyvyn heikentymisen vaikutus yksilöiden elämänlaatuun. Mikäli ne olisi mahdollista muuttaa euroiksi, olisi summa moninkertainen.

Kirjoittajat:

Päivi Kolu

UKK-instituutti, tutkija, fysioterapeutti

Tommi Vasankari

UKK-instituutti ja Tampereen yliopisto, johtaja, professori, lääketieteen tohtori

Lähdeluettelo

Husu P, Jussila A-M, Tokola K, Vähä-Ypyä H, Vasankari T. 2019. Objektiivisesti mitatun liikkumisen, paikallaanolon ja unen määrä, s. 29–40, Teoksessa Kokko S. & Martin L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Husu P, Jussila A-M, Tokola K, Vähä-Ypyä H, Vasankari T. 2021. Liikemittarilla mitatun liikkumisen, paikallaanolon ja unen määrä, s. 23–34, Teoksessa Kokko S, Hämylä R, Martin L. (toim.) Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU-tutkimuksen tuloksia 2020. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2021:1.

Jaana Kari J, Tammelin T, Havas E, Pehkonen J. 2018. Nuoruuden liikunta, koulutus ja työurat, s.28–40. Teoksessa Vasankari T, Kolu P, toim. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2018:31.

Kari JT, Pehkonen J, Tammelin TH, Hutri-Kähönen N, Raitakari OT. Childhood physical activity as a labor market investment. Scand J Med Sci Sports. 2021 Jan;31(1):163–183.

Kolu P, Aittasalo M, Husu P, Jussila AM, Raitanen J, Vasankari T. Tampereen kaupunkiseudun SeutuLiike-ohjelmatyö. UKK-instituutti, 2019. https://tampereenseutu.fi/wp-content/uploads/2020/09/7_seutuliike_ohjelmatyo.pdf

Kouluterveyskysely 2017-2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset

Käypä hoito 2019: Liikuntaharjoittelu ahdistushäiriöiden hoidossa. https://www.kaypahoito.fi/nak09158

Ojala K, Lyyra N, Tynjälä J, Välimaa R. 2020. Terveys, liikuntakäyttäytyminen ja liikunta-aktiivisuus, s. 139–147. Teoksessa Kokko S, Hämylä R, Martin L. (toim). Nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU-tutkimuksen tuloksia 2020. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2021:1.

Patterson R, McNamara E, Tainio M, de Sá TH, Smith AD, Sharp SJ, Edwards P, Woodcock J, Brage S, Wijndaele K. Sedentary behaviour and risk of all-cause, cardiovascular and cancer mortality, and incident type 2 diabetes: a systematic review and dose response meta-analysis. Eur J Epidemiol. 2018;33(9):811–829.

Scandiffio JA, Janssen I. Do adolescent sedentary behavior levels predict type 2 diabetes risk in adulthood? BMC Public Health. 2021;21(1):969.

Telama R, Yang X, Leskinen E, Kankaanpää A, Hirvensalo M, Tammelin T, Viikari JS, Raitakari OT. Tracking of physical activity from early childhood through youth into adulthood. Med Sci Sports Exerc. 2014;46(5):955–962.

Valtonen M, Heinonen O, Lakka T, Tammelin T. Lapsuusiän liikkumisen merkitys -kardiometabolinen näkökulma. Duodecim. Duodecim 2013;129:1153-1158.

Vasankari T, Jussila A-M, Husu P, Tokola K, Vähä-Ypyä H, Kokko S, Sievänen H. 2020. Koronarajoitukset vaikuttivat rajusti lasten ja nuorten liikkumiseen, s. 13–16. Teoksessa Kantomaa, M. (toim). Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:2.

Vasankari T, Kolu P, (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2018:31.