LIITO 3/23: Oppimista avustavat välineet mahdollistavat kaikille saavutettavan opetuksen

Teksti: Riikka Marttinen ja Anna Haapalainen

Kuvat: Riikka Marttinen

Saavutettava opetus on tärkeää, sillä se mahdollistaa kaikkien oppilaiden osallisuuden ja oppimisen. Se myös edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koulussa ja yhteiskunnassa laajemmin. Kaikille saavutettavan opetuksen toteuttaminen vaatii panostusta, mutta sen hyödyt ovat suuret. Yhdenvertaisuuslaki (2014) ja Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta (2019) myös velvoittavat kouluja huomioimaan saavutettavuuden opetuksessa.

Saavutettava opetus tarkoittaa opetuksen suunnittelua ja toteutusta siten, että kaikki oppilaat voivat osallistua ja oppia mahdollisimman hyvin. Tällöin opetuksessa otetaan huomioon oppilaiden erilaiset tarpeet ja taustat, ja tarjotaan heille erilaisia monikanavaisia tapoja oppia ja osoittaa osaamistaan. Saavutettavasta opetuksesta hyötyvät kaikki, mutta erityisen tärkeää se on heille, joilla on oppimisvaikeuksia. 

Oppimisvaikeuksia esiintyy arviolta 5–20 prosentilla väestöstä. Oppimisen vaikeudet voivat johtua väliaikaisesta tilanteesta esimerkiksi sairauden tai kuormittavan elämäntilanteen takia. Kehitykselliset oppimisvaikeudet ovat synnynnäisiä keskushermoston poikkeavuudesta johtuvia vaikeuksia. Ne ilmenevät tietyn taidon alueella, kuten lukutaidossa, kirjoitustaidossa ja matematiikan taidoissa ja ovat usein perinnöllisiä ja pysyviä.

Joskus kyse voi olla myös taitojen harjaantumattomuudesta, kuin varsinaisesta kehityksellisestä oppimisvaikeudesta. Esimerkiksi oppilas, jolla ei ole kotimaassaan ollut mahdollisuutta säännölliseen koulunkäyntiin, voi tarvita runsaasti tukea oppimiseen. Myös mielenterveydelliset ongelmat, kuten traumaattiset kokemukset, sekä sairaudet ja vammat voivat tehdä oppimisesta hidasta ja vaikeaa. (Kuntoutussäätiö 2021).

Oppilaiden tuen tarve on lisääntynyt viime vuosina perusopetuksessa ja toisella asteella Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kyselyn (OPA 2022) mukaan. Korona-aikana lasten ja nuorten hyvinvointihaasteet, kuten mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja opiskeluvaikeudet ovat lisääntyneet. (Hietanen-Peltola ym. 2022). 

Parhaat oppimiskokemukset ja -tulokset saavutetaan, kun opettaja huomioi jo suunnitteluvaiheessa oppilaiden potentiaalisen erilaisuuden, saavutettavien esitysaineistojen, oppimateriaalien, oppimisympäristöjen ja vaihtoehtoisten oppimistehtävien rakentamisen ja ymmärtää sekä hyödyntää oppimista avustavan teknologian mahdollisuuksia. (Saarela. M. HAMK 2022).

Pedagogisesti saavutettava opetus tarkoittaa, että opetusmenetelmät, materiaalit ja arviointikäytännöt ovat sellaisia, että ne tukevat kaikkien oppilaiden oppimista. Opetussuunnitelma mahdollistaa myös luovien, toiminnallisten ja konkreettisten keinojen ja menetelmien hyödyntämisen. Onkin tärkeää ymmärtää erilaisten oppimisvaikeuksien taustalla olevia tekijöitä ja löytää keinoja sekä välineitä, joilla tukea erilaista oppijaa. 

Tietämys oppimista helpottavista välineistä ja keinoista on kuitenkin vielä valitettavan vähäistä. On olemassa lukuisia erilaisia oppimisen apuvälineitä ja keinoja. Parhaiten opettajien tiedossa ovat perinteiset apuvälineet kuten lukuviivaimet ja -kalvot, kynätuet, keskittymisen ja ajanhallinnan apuvälineet sekä Celia-äänikirjat. Mutta niiden lisäksi löytyy myös paljon digitaalisia välineitä ja ohjelmia. Monet näistä ovat maksuttomia ja löytyvät usein jo käytössä olevista tietokoneista, mobiililaitteista tai ohjelmista.

Esimerkiksi Microsoftin, Googlen ja Applen tuotteista löytyy lukuisia helppokäyttö- ja saavutettavuusominaisuuksia. Oppilaalle, jonka kirjoittaminen on hidasta tai joka ei tahdo päästä kirjoittamisessa alkuun, voikin olla helpompaa tuottaa sanelemalla tekstiä. Jos oppilas on hidas lukija, hän voi kuunnella tekstin tietokoneella tai ottaa kännykällä kuvan kirjasta ja kuunnella tekstin puhelimellaan. Keskittymisen tueksi voi myös yksinkertaistaa nettisivun näkymää helpommin luettavaksi tai hyödyntää digitaalisia lukukalvoja tai -viivaimia. Myös puhelimeen löytyy sovelluksia, joiden avulla voi vähentää puhelimen turhaa käyttöä.

Visuaalinen tuki on tarpeellinen monelle oppilaalle iästä riippumatta. Kun päivän ohjelma ja tehtävänanto on näkyvillä ja tarvittaessa kuvin tuettu, vähenee myös oppilaiden tarve kysyä mitä pitikään tehdä. Myös toiminnallisuutta on hyvä hyödyntää opetuksessa. Kamerakynän pedagogiikka, jossa kuvaamalla tutkitaan ja jäsennetään maailmaa, ilmaistaan ajatuksia, jaetaan tietoa ja vuorovaikutetaan on hyvä esimerkki toiminnallisista tavoista oppia. On olemassa myös monia pelillisiä ohjelmia, joita voi hyödyntää oppilaiden kanssa. Yksinkertaisimmillaan voi hyödyntää valmiita Liikkuvan koulu -ohjelman X-breikki materiaaleja tai muokata niitä omiin tarpeisiin sopivaksi. 

Oppiminen vaatii turvallisuuden tunnetta eli kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään. Turvallisessa oppimisympäristössä on hyväksyvä, luottamuksellinen ilmapiiri ja jokainen tuntee tulevansa kuulluksi ja osallistua ilman pelkoa. Onkin tärkeää miettiä miten oppimisen apuvälineistä puhutaan ja kenelle niitä tarjotaan. “Apuväline” -terminä voi tuntua oppilaasta leimaavalta ja olla este niiden käyttöönotossa. Entä jos puhutaankin oppimisen (digi)välineistä ja niitä on tarjolla kaikkien vapaaseen käyttöön? Oikeanlaisella tuella ja välineillä jokainen oppilas voi saavuttaa oman potentiaalinsa. 

Usein tärkein apuväline on kuitenkin toinen ihminen. Uskalla siis kysyä, tarjota apua sekä ohjata tiedon lähteille ja tuen piiriin, esimerkiksi Erilaisten oppijoiden liittoon. Oppimisen apuvälinekeskus tarjoaa koulutusta, tietoa ja materiaalia sekä henkilökohtaista ohjausta. 

Miten huomioin erilaisia oppijoita terveystiedon opettajana?

Luokkahuoneessa on ollut koko koulun historian ajan erilaisia oppijoita. Oman työurani aikana oppimisen yksilöllisyys on korostunut etenkin inkluusion myötä. Erilaiset pedagogiset asiakirjat ovat opettajan arkipäivää. Tehdään yleisen, tehostetun ja erityisen tuen oppimissuunnitelmia.

Olin yllättynyt, kun Erityisten oppijoiden liiton erityisasiantuntija Riikka Marttinen otti minuun yhteyttä pyytääkseen terveystiedon opettajan näkökulmaa artikkeliin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että enhän minä osaa eriyttää terveystiedon materiaaleja tai opetustani. Riikka kuitenkin rohkaisi ja kertoi käyttävänsä julkaisemiani opetusmateriaaleja hyödyksi koulutuksissa. Kun aloin pohtia asiaa tarkemmin, totesin: tosiaan, käytän opetuksessa esimerkiksi monikanavaisuutta ja toiminnallisuutta, joka tukee myös erilaisia oppijoita.

Ajatukseni on, että en ole tietoisesti huomioinut pelkästään oppimisen haasteista kärsiviä oppilaita, vaan ennemminkin olen pyrkinyt kehittämään opetusmateriaaleja vuosi vuodelta siten, että ne hyödyttäisivät kaikkia oppilaitani. 

Tunneillani tehtävänanto voi olla esimerkiksi tekstiä (valkotaululla tai heijastettuna), QR-koodi, jonka avulla ohjeet saa omalle laitteelle, video tai äänite, ohje sähköisellä alustalla (Google Classroom tai sähköinen oppimateriaali), tulostettu paperi tai vaikkapa Thinglink kuva, jolloin oppilas voi halutessaan valita myös ääneen luetun ohjeen. Vastaukset oppilaat tuottavat useimmiten tekstinä jollekin sähköiselle alustalle, mutta olen käyttänyt myös video- tai äänitevastauksia esimerkiksi pelillistäessäni tehtäviä seppo.io pelialustalle. Pyrin tuomaan opetukseen myös toiminnallisuutta sekä kehollista oppimista.

Esimerkkinä toiminnallisuudesta teetin aikoinaan tehtävän, jossa oppilaat suorittivat ensiapuun liittyviä tehtäviä koulun käytävällä. Tehtävät löytyivät QR-koodien takaa ja seuraavan pisteen sijainti ilmoitettiin edellisen tehtävän ohjeissa. Kylkiasentoon kääntäminen kuvattiin videona ja hätäpuhelukeskustelu äänitettiin ja molemmat lähetettiin opettajalla WhatsApp viestinä. Tämän kokeilun tein ns. köyhän miehen versiona ennen kuin pääsin käsiksi työtä helpottaviin oppimisalustoihin. Tuolloin koulussa oli kiinteä ATK-luokka ja oppilaat käyttivät omia kännyköitään. Kokeilusta jäi mieleen erityisesti hyviä arvosanoja saavan, tunnollisen, mutta hyvin hiljaisen oppilaan erinomainen ääniviesti. En muistanut kuulleni hänen puheääntään kertaakaan oppitunnilla. Toisaalta taas muutamat suppeita kirjallisia vastauksia tuottavat oppilaat esiintyivät videopalautuksissa reippaasti ja esimerkillisesti. Silloin koin ahaa-elämyksen: vaihtoehtoisista tavoista tuottaa vastauksia hyötyvät monen tasoiset oppilaat.

Nykyisin tvt-avusteinen opetus on helpompaa, kun oppimisalustat ja sovellukset ovat monipuolistuneet ja oppilailla on iPadit koulun puolesta käytössään. Käytän useita sovelluksia ja alustoja ja yhdistelen niiden parhaita ominaisuuksia. Kestosuosikkejani opetuksessa ovat Classroomscreen, Padlet, Thinglink, LerningApps.org, seppo.io, Canva, Yle Triplet, Quizlet, Quizizz sekä Googlen työkalut.

Kaikkien opettajien tehtävä on etsiä erilaisia keinoja, joilla oppilaamme pääsevät kokemaan oppimisen iloa, näyttämään osaamistaan ja loistamaan. Mikään ei kuitenkaan synny hetkessä. Rikastutan käyttämiäni materiaaleja esimerkiksi lisäämällä alkuperäisen ohjeeseen myöhemmin video-ohjeen. Samalla tulen huolehtineeksi omasta työssäjaksamisesta kokeilemalla uutta, innostumalla ja samalla myös haastamalla itseäni. Oma ajatukseni on, että mikään ei ole koskaan täysin valmista, vaan aina voi keksiä toisen, ehkä paremman, tavan tehdä asioita ja kokeilla sitä opetuksessa. Omaan työhön ei leipäänny ja samalla hyötyvät erilaiset oppijat.

Työvuosieni aikana olen oppinut paljon kokeilujen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ulkopuolisin silmin kokeilut luultavasti vaikuttavat työläiltä ja niissä tarvittavan opetusteknologian käytön hallitseminen pelottaa. Suosittelen etenemään pienin askelin. Sovellus kerralla haltuun ja useita erilaisia kokeiluja mihin kaikkeen kyseinen sovellus taipuu.

Kirjoittajat:

Riikka Marttinen, Erilaisten oppijoiden liiton erityisasiantuntija, työskentelee Oppimisen apuvälinekeskuksessa.

Anna Haapalainen, LitM, opettaa liikuntaa ja terveystietoa Rantakylän yhtenäiskoulussa Mikkelissä ja toimii yhtenä päivänä viikossa pedagogisena asiantuntijana LIITO ry:ssä.