LIITO 3/23: Liikkujatyyppi – mielekästä ja motivoivaa liikettä kaikille

Teksti: Jaana Kari
Kuva: Teemu Takalo

Koululiikunnan keskeisenä tavoitteena on tukea ja vahvistaa oppilaiden sisäistä motivaatiota liikuntaa kohtaan. Sisäinen motivaatio kumpuaa liikkujan omista, hänelle itselleen tärkeistä liikkumiseen liittyvistä merkityksistä ja luo perustan liikunnalliselle elämäntavalle. Sisäisesti motivoitunutta liikkujaa eivät ohjaa ulkoiset määräykset tai palkkiot. Sen sijaan hän kokee liikkumisensa mielekkääksi, sitoutuu toimintaansa ja pyrkii sinnikkäästi tavoitteisiinsa.  

Liikkujatyyppi-luokittelu (Kari 2016) auttaa hahmottamaan, millaiset liikuntaan liittyvät asiat ovat merkityksellisiä, arvokkaita ja sisäisesti motivoivia erilaisille liikkujille. Kuvaan tässä artikkelissa neljän liikkujatyypin avulla, mitä eri tyypit liikkumisessaan arvostavat, mitä liikunnasta itselleen haluavat ja millaisessa liikuntatilanteessa viihtyvät. Tavoitteena on antaa ajatuksia siihen, miten oppilaiden kanssa vietettäviin yhteisiin liikuntahetkiin ja -tunteihin voi sijoittaa eri liikkujatyyppejä innostavaa ja sisäistä motivaatiota vahvistavaa sisältöä.

Kilpailija tyyppi motivoituu mittaamisesta

Kilpailija-tyypin tunnistaa kunnianhimoisesta ja tavoitteellisesta suhtautumisesta omaan toimintaansa. Hän vertaa itseään herkästi muihin ja hänelle on tärkeää, että hän saa kokea itsensä hyväksi liikkujaksi. Kilpailutilanteissa hän haluaa olla voittaja. Tyypin motivoiminen voikin useimmiten olla helppoa. Hän innostuu peleistä ja kilpailuista sekä motivoituu mittaamisesta ja testeistä. Hän tekee mittaustilanteessa aina parhaansa. Kilpailija-tyyppi motivoituu myös harjoittelusta, jossa hän tuntee edistyvänsä ja etenevänsä kohti tavoitettaan ja palkintoaan. Kehittymisestä kertova palaute onkin Kilpailija-tyypille mieluisaa kuultavaa.

Voittamisen lisäksi Kilpailija-tyyppiä motivoi konkreettinen hyöty tai palkinto, jonka hän voi toiminnallaan itselle ansaita. Esimerkiksi hyvä liikunnan arvosana voi olla tehokas Kilpailijan motivaattori. Näin ulkoiseksi palkinnoksi luokiteltavan palkinnon saavuttaminen voi toimia sisäisesti merkityksellisenä ja motivoivana asiana. Kilpailija-tyypille onkin tärkeää, että hän tietää, mistä asioista liikunnan arvosana tarkalleen ottaen muodostuu ja miten hän voi toimia saadakseen hyvän arvosanan. Hän myös haluaa saada tietoa ja palautetta siitä, miten hän voi parantaa toimintaansa suhteessa tavoitteeseensa.

Kilpailija-tyyppiä voi kannustaa liikkumaan erilaisilla mittareilla, jotka antavat hänelle palautetta suorituksesta ja siitä, milloin tavoite on saavutettu.  Kilpailija-tyypin kunnianhimoisuuden ja tavoitteellisuuden kääntöpuolena on tyypin vetäytyminen tai alisuoriutuminen tehtävistä, joissa hän etukäteen ajattelee ja arvioi olevansa muita heikompi. Oma vaatimustaso voi olla hyvin korkea, mikä johtaa toisinaan pettymyksiin tai toiminnasta poisjättäytymiseen. Tällöin Kilpailija-tyyppiä voi auttaa huomaamaan edistymisen tai motivoida liikkumaan vaikkapa terveyshyötyjen saamiseksi. Liikunnan palkintona voi olla hyvä kunto ja myönteiset terveysvaikutukset. Näistäkin asioista voi tehdä itselleen kilpailun, ja opettajana tai valmentajana voi auttaa lasta tai nuorta ymmärtämään näitä liikunnan hyötyjä ja palkintoja.

Uurastaja haluaa tehdä asiat oikein ja valmiiksi

Uurastajan tunnistaa suunnitelmallisuudesta ja suunnitelmien pitkäjännitteisestä toteuttamisesta. Uurastaja tekee sen, minkä on suunnitellut ja saavuttaa ahkeruudellaan sisäisen tyytyväisyyden tunteen. Hänelle ei niinkään tärkeä ole lopputuloksen laatu; suorituksen korkea taso tai voiton ja menestyksen saavuttaminen, vaan ennemminkin se, että kaikki tehtävät on saatu valmiiksi. Uurastajalle voikin olla mieluista laskea erilaisia liikuntaan liittyviä suorituksia ja määriä ja näin todentaa tehtyä työtä ja konkretisoida tavoitteen saavuttamista.  

Uurastajaa motivoivat selkeät suunnitelmat, tavoitteet, ohjeet ja toiminnan toteutumisen jämäkkä seuranta. Uurastaja ilahduttaa, jos aktiivisesta ja ahkerasta osallistumisesta palkitaan ja siitä annetaan myönteistä palautetta.  Kaikki määrälliset tavoitteet motivoivat. Uurastajat tykkäävät suorittaa, joten yhteisillä liikuntatuokiolla ja -tunneilla voi esimerkiksi mitata kuljettua matkaa, ”kerätä kierroksia” tai vaikka ottaa tavoitteeksi tehdä tietty määrä lihaskuntoliikkeitä. Uurastajille on myös mieluista täyttää erilaisia suoritustaulukoita ja urakoida työt valmiiksi. Turhauttavaa puolestaan on, jollei annettuja tehtäviä tarkisteta, ja tehtävät tehnyt Uurastaja jää vaille ansaitsemaansa myönteistä huomiota.

Uurastajalle toiminnan mielekkyyttä lisää liikuntatuntien ohjelman ennakkotiedotus. Hän haluaa valmistautua tulevaan ja ottaa mukaan tarvittavat varusteet.  Sen sijaan Uurastajat eivät pidä suunnitelmien nopeista muutoksista. Kaiken kaikkiaan he haluavat, että sovittuja sääntöjä noudatetaan ja asiat tehdään oikein. He myös olettavat, että muutkin toimivat sääntöjen mukaisesti ja voivat turhaantua, jos ryhmän toiminta tai opettajan työskentely ei syystä tai toisesta ole järjestelmällistä, selkeää ja johdonmukaista.

Elämysliikkuja tarvitsee valinnanvapautta

Elämysliikkujille tärkeintä liikunnassa on autonomia ja valinnanvapaus. He aistivat herkästi ja voimakkaasti omia fyysisiä tuntemuksiaan ja tunteitaan ja tämän vuoksi he haluavat säädellä mahdollisimman paljon itse liikkumistaan ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä tai eivät ainakaan tunnu liian pahalta. Elämysliikkujaa motivoi, kun hän saa valita esimerkiksi kahdesta vaihtoehdosta itselleen mieluisamman tavan liikkua. Jo tunne siitä, että toiminnassa on valinnanvapautta ja liikkujalla on omaa päätäntävaltaa, kannustaa elämysliikkujaa osallistumaan.

Omien tuntemusten lisäksi elämysliikkuja voi aistia herkästi ryhmän ilmapiiriä ja sitä, onko kaikilla hyvä olla ryhmässä. He nauttivat yhteisöllisyydestä ja hyvästä meiningistä. Elämysliikkujista voi olla mukavaa, että liikuntaa tahdittaa musiikki ja asioita tehdään yhdessä. Kilpaileminen tai fyysisen kunnon mittaaminen voi olla elämysliikkujan mielestä epämieluisaa, sillä kyseisissä tilanteissa joku aina epäonnistuu, saa huonon tuloksen, häviää ja kokee pahaa mieltä.

Elämysliikkujat pitävät liikunnasta saatavista elämyksistä. Mieluisia elämyksiä voivat tarjota esimerkiksi uusien lajien kokeileminen, leikkiminen liikunnan parissa, yhdessä tekeminen, luonnossa liikkuminen tai vaikkapa kova fyysinen haaste ja rasitus. He pitävät vaihtelusta ja elävät usein hetkessä, joten suunnitelmien muuttuminen ei heitä haittaa. Haasteena voikin olla pitkäjänteinen sitoutuminen omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Elämysliikkujien onkin hyvä opiskella koulu- ja opiskeluliikunnan ympäristössä uurastamisen ja sinnikkyyden taitoa ja oppia huomaamaan suunnitelmallisen toiminnan hyödyt.

Liikunnan kolhima tarvitsee kannustusta

Liikunnan kolhima on liikkujatyyppi, joka on kokenut koululiikunnassa, urheiluseuratoiminnassa tai liikkuessaan ystäviensä tai sisarustensa kanssa olevansa muita heikompi liikkuja. Hän voi tuntea itsensä liikuntataidoiltaan tai fyysiseltä kunnoltaan muita huonommaksi tai kokea olevansa fyysisiltä ominaisuuksiltaan liikuntaan sopimaton. Liikunnan kolhiman tunnistaa varovaisuudesta tai vetäytyvästä suhtautumisesta liikkumiseen tai ainakin joitakin liikuntamuotoja kohtaan.

Liikunnan kolhima tarvitsee paljon kannustusta ja sosiaalisesti turvallisen tilan liikkumiseensa. Erityisesti tulee huolehtia, ettei vertaiset kuten oppilastoverit, pääse kolhimaan lisää tyypin liikunnallista itsetuntoa. Esimerkiksi pelitilanteissa kunnianhimoiset Kilpailijat voivat moittia tai komennella sivuun jäävää Liikunnan kolhimaa. Myös mittaamisen, testaamisen ja kilpailemisen tilanteet voivat olla Liikunnan kolhimalle hyvin epämieluisia, sillä näissä tilanteissa liikunnallinen itsetunto haavoittuu helposti lisää. Mieluisinta tyypille on liikkua niin, että hän ei joudu katseiden tai tarkkailun alaiseksi. Tehtävät, joissa kaikki keskittyvät omaan suoritukseen tai tehtävät, joita kukaan ei lähtökohtaisesti osaa muita paremmin, sopivat hyvin Liikunnan kolhiman sisäisen motivaation herättelyyn.

Liikunnan kolhima tarvitsee vierelleen luotettavan henkilön, jonka tukemana hän voi uudelleen rakentaa liikunnallista minäkuvaansa. Opettajan on hyvin tärkeää auttaa häntä huomaamaan oma edistymisensä ja pienetkin myönteiset kehitysaskeleet. Kannustava, yksilöllinen palaute ja toiminnan eriyttäminen rohkaisevat kokeilemaan ja osallistumaan. On merkityksellistä, että Liikunnan kolhima saa kokemuksen, että hänen liikkumisensa on yhtä tärkeää ja merkityksellistä, kuin ryhmän taitavien liikkujien, jotka usein saavat opettajalta ja vertaisiltaan paljon myönteistä huomiota ja palautetta liikkumisestaan.  

Tavoitteena vahva liikuntasuhde

Sisäisen motivaation ja liikunnallisen elämäntavan edellytys on vahva suhde liikuntaan. Pasi Kosken (2013) mukaan, mitä enemmän pystymme liittämään liikuntaan erilaisia myönteisiä merkityksiä, sitä vahvempi suhde meillä on liikuntaan. Löydämme liikkumisesta monia tärkeitä asioita, jotka kannattelevat erilaissa elämäntilanteissa ja hetkissä säännöllistä liikuntaharrastuneisuuttamme. Liikkujatyyppien näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että saamme kokea ja oppia suhtautumaan liikuntaan eri liikkujatyyppien mukaisesti: opimme nauttimaan liikunnasta Elämysliikkujien tapaan, osaamme uurastaa, ahkeroida ja ylläpitää säännöllistä liikkumistamme ja Kilpailijoiden tyyppisesti asetamme liikkumisellemme riittävät tavoitteet. Liikunnallinen elämäntapa syntyykin kokemuksellisesti monipuolisella liikkumisella. Koululiikunnassa tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat saavat tunnistaa oman liikkujatyyppinsä ja tietoisesti harjoitella muiden tyyppien tapaa toteuttaa ja suhtautua liikuntaan.

Liikuntamotivaation vahvistaminen ei ole temppukokoelma. Lopulta kysymys on kasvattajan ja kasvavan välisestä empaattisesta ja ymmärtävästä vuorovaikutuksesta. Tärkeintä on, että kasvava saa kokea olevansa ihmisenä arvokas ja että hänen hyvinvointinsa ja liikkumisensa on merkityksellistä. Kasvatustilanteessa kasvattaja välittää aina omia arvoja ja arvostuksiaan. Näin jokainen liikunnan edistäjä luo kuvaa oikeanlaisesta liikunnasta ja liikkujasta. Välillä onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, millaista kuvaa liikunnasta sanoillani, teoillani, ilmeilläni ja katseellani kasvavien koettavaksi rakennan.

Kirjoittaja Jaana Kari, LitT, toimii Kainuun ammattiopiston Vuokatin toimipaikassa liikunta-alan kehittäjänä ja opettajana sekä vapaa-ajallaan lasten ja nuorten uintivalmentajana. 

Liikkujatyyppi-luokittelu on Jaana Karin (2016) liikuntapedagogisen väitöskirjan osatulos. Liikkujatyyppi-luokittelu on tehty laajaan, laadulliseen liikuntaomaelämäkerralliseen tutkimusaineistoon perustuen ja kertoo:

• mitä yksilö liikunnasta itselleen haluaa?
• mitä yksilö liikunnasta itselleen haluaa?
• millaisessa liikuntatilanteessa yksilö viihtyy?

Lähteet:

Kari, J. 2016. Hyvä opettaja. Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opettajuutensa tulkitsijoina. Liikuntapedagoginen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Koski, P. 2013. Liikuntasuhde ja liikuntakasvatus. Teoksessa Timo Jaakkola & Jarmo Liukkonen & Arja Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 96–124.