LIITO 3/2020 pääkirjoitus: Pysytään kunnossa!

Koronakevään ja kesäloman jälkeen koulujen käytävät ovat täyttyneet taas eläväisistä lapsista ja nuorista. Turvavälien pitäminen saattaa ajoittain olla hankalaa, kun jälleennäkemisen ilo pakottaa halaamaan kavereita ja kollegoita.

Kun tämän lehden teemaksi valittiin “kaikki kunnossa” jo yli vuosi sitten, kukaan ei osannut arvata, että teema olisi ajankohtaisempi kuin koskaan. 

Mutta mitä yleisesti ottaen tarkoittaa, että kaikki on kunnossa? Korona-aikana ajatus väistämättä kohdistuu fyysiseen terveyteen. Opettajien mielen päällä on se, miten opetus järjestetään turvallisesti niin, että itse pysyy terveenä ja että myös oppilaat olisivat turvassa sairastumiselta. Pohdintaa saattaa herättää myös päivän kunnon arviointi: voinko itse lähteä töihin, jos nenä on vähän tukkoinen? Lähetänkö lapseni kouluun, kun hän aamulla kertoo kurkun olevan hieman karhea?

Fyysisen terveyden rinnalla myös muut hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat tärkeitä. Tämä huomattiin selkeästi keväällä, kun käytiin keskustelua koulujen avaamisesta. Painavana perusteluna lähiopetukseen palaamiselle oli koulun sosiaalinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuutta tasaava merkitys. Tästä näkökulmasta voimme vain toivoa: kunpa rajoituksia ei tarvitsisi lisätä ja ihmisillä riittäisi töitä! Kunpa kuntien talous pysyisi edes kohtuullisessa kunnossa, eikä koulutuksesta tai muistakaan peruspalveluista tarvitsisi tinkiä! Kunpa myös kouluissa riittäisi resursseja pitää huolta niistä, jotka eniten huolenpitoa kaipaavat!

Monella nuorella, miksei aikuisellakin, koronapuheet alkavat kuitenkin tulvia jo korvista. On vaikea ymmärtää, miksi pitää “vouhottaa” turvaväleistä, kontaktien välttämisestä, kokoontumisrajoituksista ja siitä ainaisesta käsien pesusta. Sairastumisen mahdollisuus tuntuu kaukaiselta, ellei itse kuulu riskiryhmään, eikä sairaus ole koskettanut läheisiä.

Opettajilla onkin edelleen suuri haaste siinä, miten motivoida oppilaita paitsi opiskelussa, myös terveyden ylläpidossa ja rajoitusten noudattamisessa. Koulupäivän aikana se onnistuu kenties kohtuullisesti, mutta miten vaikutetaan nuorten vapaa-ajan käyttäytymiseen?

Tässä lehdessä “kaikki kunnossa” -teemaan tartutaan laaja-alaisesti. Tarjolla on tuhti lukupaketti niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin toimintakyvystä ja niiden tukemisesta eritasoisin keinoin. Myös joka syksy ajankohtaisista Move!-mittauksista ja niiden tuoman tiedon hyödyntämisestä löytyy asiaa. Toivottavasti jokainen lukija löytää artikkeleista ainakin jotakin, jota voi hyödyntää omassa työssä.

Mukavaa syyslukukautta ja tapaamisiin erilaisissa koulutustilaisuuksissa niin kasvotusten kuin verkossakin!

Terhi Huovinen