LIITO 3/2020: Nuori ja kipu

Teksti: Lotta-Sofia Kosonen 

Artikkelissa kerron kivusta lääkärin näkökulmasta. Etenkin tuki-ja liikuntaelin kivut ovat yleistyneet viime vuosina ja yhä nuorempi kärsii niistä. Aloittaessani reilu 20 vuotta sitten fysiatrian alalla, lapsipotilas oli hyvin harvinainen, mutta nykyisin se on arkipäivää. Myös muut kivut ovat lisääntyneet nuorilla viestittäen jotain nykyisestä elämän menosta. 

Kivun taustaa 
Kipu on yksi arkielämän peruskokemuksista ja tuttu jokaiselle. Mitä sanalla kipu tarkoitetaan, se on hyvin kulttuurisidonnaista. Myös kivun kokeminen on yksilöllistä, ja tutkimustulokset osoittavat, että siihen vaikuttavat geneettiset sekä opitut mallit. Lapsuuden trauman tai pitkittyneet stressin tiedetään herkistävän kipuratoja ja alentavan näin kivun kokemisen kynnystä. Äkillinen kipu esimerkiksi jostain vammasta johtuen on helppo ymmärtää, mutta kun kipu pitkittyy, kipuun vaikuttavat tekijät monimutkaistuvat. 

Kipu on monimutkainen tapahtumasarja, johon osallistuu koko keskushermosto. Yleensä kipu syntyy mekaanisesta, kemiallisesta tai lämpöenergian kudosärsykkeestä, johon elimistön hermopäätteet reagoivat, ja viesti menee sähkökemiallisen tapahtumasarjan myötä hermoja pitkin aivoille, jossa kivun aistimus syntyy. Aivoissa viesti menee alueille, joissa kipu koetaan. Kivun kokemus on hyvin yksilöllistä ja on ollut haasteellinen tutkia. Matka ärsykkeestä kipukokemukseen on monimutkainen sallien variaatioita ja aiheuttaen näin hyvin yksilöllisen kokemuksen samanlaisesta ärsykkeestä. 

Käsitys siitä, että sikiö tai vastasyntynyt lapsi ei tuntisi kipua, on säilynyt lähes 2000-luvulle asti. Sittemmin on ymmärretty, että vastasyntyneet kokevat kipua siinä missä aikuiset, ja että heidän kehittymätön hermojärjestelmänsä saattaa vaurioitua jopa pysyvästi aiheuttaen jatkossa herkistymistä kivulle koko elämän aikana. Lapset sietävät kipua yleensä paremmin kuin aikuiset. Näin on päätelty, koska lapset ovat aikuisia aktiivisempia leikkausten ja kipsihoitojen jälkeen. Toisaalta lasten on todettu tarvitsevan kunnon kipuun yhtä paljon kipulääkettä painokiloon suhteutettuna kuin aikuiset. 

Lapset mallintavat kipukäyttäytymistä ympärillä olevilta aikuisilta. Esimerkiksi, jos lapselle tärkeä henkilö toistuvasti ilmaisee kipua sanoin tai käytöksellään ja reagoi voimakkaasti lieväänkin kipuun höystettynä vihan tunteilla, hänellä on vaara oppia itsekin reagoimaan kipuun hyvin korostuneesti ja huomiohakuisesti. Jotkut kiputilat kuten migreeni on perinnöllisiä sairauksia, mutta on tavattu myös ”kipuperheitä”, joissa kysymys näyttäisi olevan ympäristön vaikutuksesta tai oppimisesta. Joissain urheilupiireissä saatetaan taas vähätellä kipua niin paljon, että nuoret eivät uskalla kertoa kivustaan valmentajalleen ja rikkovat itseään rasittamalla itseään liikaa. 

Selkäkipu on hyvin yleistä koululaisilla 
Pienillä lapsilla kipu on usein äkillistä, ja taustalla on selkeä sairaus. Mutta jo 10 vuoden jälkeen alkavat lisääntyä tuki-ja liikuntaelin kiputilat sekä migreeni. Selkäkipujen syynä on useimmiten lannerangan nikamakaaren höltymä, joka ilmenee rasituskipuna. Se voi olla synnynnäinen tai rasitusmurtuman jälkiseuraus. Nykyisin suurin syy on liian rasituksen aiheuttama rasitusmurtuman esiaste, jota ei ole hoidettu kunnolla leväten. Rasitusta on jatkettu ja esiaste on kehittynyt murtumaksi, joka katkaisee nikamakaaren. Tyyppipotilas on nuori aktiivinen urheilija, jolla on alkanut selän jumittelu liiasta treenimäärästä johtuen. Riskiryhmässä ovat jääkiekossa kahdessa sarjassa pelaavat lahjakkaat nuoret sekä liian varhain punttitreenin aloittaneet urheilijat. 10 vuoden iässä on todettu jo mm välilevyrappeumaa ja joskus sitä kautta pullistumia. Ne aiheuttavat myös toistuvia alaselkäkipuja. Tätä ilmenee sekä hyvin aktiivisilla että passiivisilla nuorilla. Kohtuullinen liikunta sen sijaan suojaa selkää. Vähän liikkuvalla nuorella skolioosi saattaa jumittaa lihaksia ja aiheuttaa kipuja. Skolioosi tai Scheuermanin tauti* eivät itsessään ole kivun taustalla, vaan aina löytyy kotain muuta kuten liian vähäinen liikunta tai psykogeeniset syyt, jos nuori kovin alkaa selkää valittelemaan. 

Pääkivut lisääntyvät älylaitteiden myötä 
Nuorilla on pää- ja niskakivut lisääntyneet tietokoneiden ja älylaitteiden yleistyessä. Pääkipua aiheuttavat eniten migreeni, jännityspäänsärky sekä psykogeeninen päänsärky. Psykogeenisen pääkivun taustalla voi olla koulukiusaaminen, oppimisvaikeudet tai hankala perhetilanne. Taustalla voi olla myös silmäongelmia, kuten piilokarsastusta, taittovikoja tai purentaongelmat kuten narskuttelu öisin. Silmälasit ja purentakisko voivat auttaa näihin. Anemia voi myös aiheuttaa pääkipua sekä harvinaisena syynä uniapnea (usein ylipainoinen nuori). Elämäntapoihin liittyvinä syinä voisi mainita tärkeimpänä liian vähäisen yöunen. Nuoret nukkuvat liian vähän arkena ja toisilla unen puute ilmenee pääkipuna. Myös väärät ruokailutottumukset kuten aamupalan laiminlyönti tai veren sokeripitoisuuden heittelyt naposteluista johtuen laukaisevat pääkipua. Myös kahvin ja muiden kofeiinipitoisten virvokkeiden tai päihteiden käyttö voi olla jatkuvan pääkivun taustalla. Kofeiinin käyttö ei ole nuorille ollenkaan suotavaa, ja energiajuomissa pitoisuudet ovat hyvinkin korkeat vaikuttaen yöuniin. Monella nuorella kofeiini poistuu elimistöstä viiveellä aiheuttaen huonolaatuista unta vielä monien tuntien jälkeen. Kohonnut verenpaine saattaa olla jo teini-ikäisen vaiva, jos perimä ja elintavat ovat kovin huonot. 

Kipu on hälytysmerkki 
Kipu on aina hälytysmerkki. Sitä ei pidä vähätellä, ja kivun syy pitää selvittää. Yleensä nuorilla on itse tapana vähätellä kipuaan aikuiselle. Olen jo itse urheilulääkärinä oppinut, että epäilen rasitusmurtumaa tai vähintään esiastetta, kun urheilevan nuoren mielestä on ollut ”pientä tuntumaa” rasituksessa. On toki 
nuoria, jotka kokevat voimakasta elämää haittaavaa kipua ilman lääketieteellistä syytä, mutta silloinkin taustalla on, kuten aikuisilla, joku syy (esimerkiksi vanhemmilta opittu malli) tai hätähuuto. Psyykkinen ahdistus aiheuttaa samanlaista kipua kuin vamma; onhan se henkistä vammaa ja joka vaatii myös hoitoa. 

Kivun hoito 
Äkillinen kipu (vamma, leikkaus yms.) tarvitsee usein lääkehoitoa ja lääkäri arvioi sopivan lääkkeen ja annoksen. Nuorilla on usein hyvä vaste lääkkeisiin. Nykyisin tiedetään, että juuri äkillinen kipu täytyy hoitaa hyvin, jotta kipu ei pitkittyisi. Toisilla on geneettinen herkkyys kivun kroonistumiseen, ja toisilla varhaislapsuuden stressi tai trauma on herkistänyt kipuratoja niin, että kipu on tavallista voimakkaampaa ja ”jää päälle”. Tällöin hoidon pohja on ei-lääkkeellisissä menetelmissä kuten liikunnassa, rentoutusharjoituksissa, terapiamenetelmissä ja paikallishoidoissa kuten kylmägeeleissä. Nuori tarvitsee paljon tukea oppiakseen elämään kivun kanssa. Vaikka pyrimme etsimään ei-lääkkeellisiä menetelmiä kivun vaimentamiseksi, lääkkeitä tarvitaan lähes aina mukaan. Näissä tapauksissa nuori voi joutua ottamaan myös lääkkeitä koulussa ja on hyvä sopia kuinka näissä tapauksissa menetellään. Usein pitkittynyt kipu haittaa koulun käyntiä, ja nuori tarvitsee siihen erityistä tukea. Pitkittynyt kipu tai siihen tarkoitettu lääke voivat väsyttää nuorta ja vaikuttaa keskittymiseen. Nuori voi myös kokea olevansa huono ja heikko sairastamisen vuoksi, ja masennus onkin hyvin yleistä kivun pitkittyessä. 

Lopuksi 
Kipu on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttavat biokemialliset, psykogeeniset ja opitut ominaisuudet. Kipu on aina viesti jostain ja se täytyy ottaa vakavasti, vaikka kivun taustalla ei välttämättä ole vakavaa sairautta. Pitkittyneessä kivussa on aina monimutkaisemmat taustatekijät ja hoidonkin olisi hyvä kohdistua niihin. Nykyään haasteena on toisaalta urheilevien nuorten liikakuormitus ja huono palautuminen, kun taas toisessa ääripäässä passiiviset nuoret, joilla saattaa olla samaan aikaan muita sosiaalisia ongelmia jo ehkä kodista lähtöisin. Kummassakin ryhmässä esiintyy kipuja, mutta hoito on erilaista. Ensimmäistä ryhmää täytyy hillitä liikkumisessa ja pakottaa lepoon, kun taas jälkimmäistä ryhmää pitää patistella liikkeelle kipujen hoitamiseksi. 

Lopuksi haluan todeta kokemukseni perusteella, että kaikki nuoret tarvitsevat yhtä lailla tukea aikuistumiseen. Nykyään nuoren maailmaa ahdistetaan ulkonäköpaineilla, sosiaalisen median vaatimuksilla, eikä tulevaisuuden uhkakuvat helpota heidän oloaan yhtään. Luotettavaa aikuista tarvitaan kertomaan heille, että he ovat rakastettavia ihan sellaisenaan ja että kaikki asiat järjestyvät. 
Lotta-Sofia Kosonen on fysiatrian erikoislääkäri ja urheilulääkäri, joka hoitaa myös kipupoliklinikkaa sairaalassa. Hänellä on myös musiikkilääketieteen erityispätevyys ja koulutus funktionaaliseksi lääkäriksi. Perheeseen kuuluvat puoliso sekä kolme aikuistuvaa lasta, joista yksi asuu enää kotona. 

*Scheuermanin tauti on hyvänlaatuinen nikamien kasvuhäiriö, jolloin nikamat kasvavat takaosastaan nopeammin ja  muodosta tulee kiilamainen aiheuttaen selkärangan kyfoosia eli kumaraa. tavallisempi miehillä ja alkaa kasvupyrähdyksen lopussa. Ei yleensä aiheuta kipua vaan jäykkyyttä. Kipu tulee jäykkyydestä johtuvista lihaskireyksistä.

Kirjoittaja Lotta-Sofia Kosonen on fysiatrian erikoislääkäri ja urheilulääkäri, joka hoitaa myös kipupoliklinikkaa sairaalassa. Hänellä on myös musiikkilääketieteen erityispätevyys ja koulutus funktionaaliseksi lääkäriksi. 

Lähteet: 
Kirja: Eija Kalso, Maija Haanpää, Katri Hamunen, Vesa Kontinen, Anneli Vainio (toim.) Kipu. Kustannus Oy Duodecim 2018. 
Käypä hoito suositus: Kipu 
Nuorten pääkivut: Mirja Hämäläinen Duodecim 2019 
Helenius I, Pajulo O. Lapsen selkäkipu. Suom Lääkäril 2010; 65:3415 - 9.