LIITO 3/19: Koulupäivä luonnossa liikkuen: Vapautta, yhteistyötä ja innostavia oppeja

Joukko neljäs- ja viidesluokkalaisia vietti koulupäiviä liikkuen keväisessä, syksyisessä ja talvisessa luonnossa. Lapset kokeilivat lukuisia liikkumismuotoja ja oppivat luonnosta. Heiltä kerättiin tietoa kokemuksista ja arvostuksista. Millaisia elementtejä luontoliikuntaan kannattaa sisällyttää, jos tähdätään lapsille mielekkääseen toimintaan, lasten hyvinvointiin ja heidän innostamiseensa luontoliikkujiksi?

Luontoliikuntaintervention toteutti Metsähallitus yhteistyökumppaneineen vuosina 2018–2019. Se oli osa Luonto lisää liikettä -hanketta, jossa tavoiteltiin lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä muun muassa luonnossa liikkumisen toimintamalleja kehittämällä.

Interventiossa järjestettiin kolmet yksi- tai kaksipäiväiset luontoliikuntapäivät Forssan seutukunnan luontokohteissa, joihin kuuluvat esimerkiksi Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot ja Hämeen Luontokeskus. Mukaan pääsi neljä neljättä luokkaa, jotka tulivat Tammelasta, Tampereelta ja Helsingistä. Jokaiselle luokalle järjestettiin omat päivänsä, pääosin samoin sisällöin.

Lapset saivat kokeilla erilaisia liikkumismuotoja sekä syventyä oppimaan luonnosta ja luontokohteiden kulttuurihistoriasta. Tapahtumat olivat hankkeen asiantuntijoiden, luonto- ja eräopasyrittäjien ja alan opiskelijoiden suunnittelemat ja ohjaamat. Päiviin sisältyi ohjatun toiminnan lisäksi vapaata aikaa ja vapaata liikkumista.

Lapsilta kerättiin kyselyillä ja haastatteluilla kokemuksia eri aktiviteeteista, toimintatavoista ja toiminnan tuloksista sekä osallistumisen annista. Aineistosta löydettiin lapsille mieleisiä ja merkityksellisiä luonnossa liikkumisen elementtejä. Pohdittiin, millaisia vaikutuksia luonnossa liikkuen vietetyillä koulupäivillä oli lasten hyvinvointiin sekä innostukseen luonnossa liikkumista kohtaan. Opettajien kyselyaineisto tuki tarkastelua.

Mieluisat liikkumismuodot

Liikkumismuotojen kirjo oli runsas. Kevään luontoliikuntapäivillä melottiin, etsittiin rasteja metsässä, tehtiin kävelyretki, pelailtiin pelejä ja ajettiin resiinalla. Syksyn tapahtumaan sisältyi kuvasuunnistusta, SUP-lautailua, fatbikellä ajoa, perinnepelejä ja -leikkejä, patikointiretki, sirkuskoulu sekä melontaa ja uintia osana yöpymistä leirissä. Talvella lumikenkäiltiin ja vedettiin ahkioita, pelattiin muun muassa lipunryöstöpeliä, sahattiin, rakennettiin lumesta sekä kokeiltiin talviuintia.

Suosituimmiksi liikkumismuodoiksi nousivat lumesta rakentaminen ja resiina-ajelu. Myös tavallisempi pelien pelaaminen oli lapsille erityisen hauskaa. Pitkäkestoisemmat patikointi ja lumikengillä kävely eivät olleet yhtä useille huippukokemuksia. Arviot kaikista liikkumismuodoista olivat kuitenkin yleisesti hyvin myönteisiä.

Liikkumisen muodoissa lapsia miellyttivät etenkin uutuus, monipuolisuus, sopiva haastavuus sekä vapauden tuntu. Uusien liikkumismuotojen kokeilu tarjosi uutuuden viehätystä ja oppimisen iloa. Liikkumismuodot ja tehtävät olivat riittävän haastavia ja arvostelu poissa, jolloin lapset saivat kokemuksia pystyvyydestään ja rohkeudestaan.

Vapaus seikkailla luonnossa sekä valinnanvapaus liikkumisen tapojen ja tavoitteiden suhteen olivat lapsille tärkeitä kokemuksia. Luonto toimintaympäristönä tuki vapauden tuntua, ja kontrasti tavalliseen kouluarkeen lisäsi vapauden viehätystä ja merkitystä. Ohjatulta toiminnalta vapaina hetkinä lapset myös keksivät oma-aloitteisesti toimintaa, kuten talvella lumeen heittäytymistä ja pihapelin pelaamista.

Luokkakavereiden kanssa

Yhdessä toimiminen ja yhdessäolo kokonaisten päivien ajan tuottivat lapsille merkityksellisiä kokemuksia yhteenkuuluvuudesta vertaisryhmän kanssa. Sosiaaliset suhteet parhaiden kavereiden ja koko luokan kesken vahvistuivat, kun toimittiin uudessa ympäristössä uusin tavoin. Myös toiminnan sisältö vaikutti yhteenkuuluvuuden tunteeseen: ”Meidän luokkalaiset olivat silloin vähän mukavampia, koska ei tarvinnut opiskella ja oli kaikkea hauskaa”, totesi yksi koululaisista.

Luokkien opettajat huomioivat oppilaidensa yhdessä toimimisen arvokkaana asiana. Esimerkiksi lumesta rakennettaessa ”lapset toimivat upeasti ryhmissä” ja lumikenkäilyssä koettiin ”hienoa kannustusta”, eikä ”ketään jätetty yksin”. ”Luonto opettaa ihmistä toimimaan yhdessä hienolla tavalla”, kuvasi yksi opettajista toimintaympäristön merkitystä.

Yhdessä toimimisen vaikutukset kantoivat luontoliikuntapäiviltä kouluarkeen saakka. Päivien anti sosiaaliselle hyvinvoinnille koulussa olikin lapsille erityisen merkityksellistä. Yhteishenki parani tapahtuma tapahtumalta, ja viimeisen tapahtuman jälkeen vaikutukset tuntuivat kouluarjessa esimerkiksi seuraavalla tärkeällä tavalla: ”Ettei enää ole sellaista, että jos sanon väärin tai huonosti, tai että joku rupeaa nauramaan”.

Kilpailullisuus puolestaan jakoi lasten mielipiteitä. Lapset perustelivat kielteisiä arvioita esimerkiksi siten, että kilpailua oli riittämiin muussa arjessa, se aiheutti eripuraa ja se toi esiin osaamattomuuden. Yhdessä toimiminen kohosi kilpailua tärkeämmäksi ja suurempaa osaa lapsista innostaneeksi elementiksi.

Opetusta, muttei liikaa

Lapset pitivät oppimista suuressa arvossa. He olivat saaneet oppeja ennen kaikkea luonnossa liikkumisen tavanomaisista ja erikoisemmista muodoista, erätaidoista sekä eläimistä ja kasveista. Lisäksi he olivat oppineet ulkona liikkumisen hyödyistä jaksamiselle ja fyysiselle kunnolle. Opit saatiin pitkälti itse kokeilemalla ja kokemalla.

Opittujen asioiden kerrottiin innostavan luontoon jatkossakin, omassa arjessa. Liikkumismuotoja olisi kiva kokeilla uudestaan, nähtyjä kasveja löytää omasta lähiympäristöstä sekä samaa luonnon ja luonnossa liikkumisen tuomaa hyvää oloa kokea arjessa.

Ohjausta ja opastusta kuitenkin pidettiin ikävänä osana toimintaa verrattain usein; joskus jopa neljäsosa lapsista arvioi sen kielteisesti. Yhdeksi syyksi lapset esittivät innon päästä toimimaan. Kun tämän havainnon yhdistää vapauden tunnun arvostukseen, olennaiseksi asiaksi luontoliikunnassa nousee suhde aikuisjohtoisen ja omaehtoisen toiminnan välillä. Riittävä määrä ohjausta takaa turvallisen omien rajojen kokeilun ja edesauttaa oppimista, mutta luontoympäristössä on tärkeää ruokkia intoa kokea luontoympäristöä omaehtoisesti liikkuen.

Innostusta ja hyvää oloa

Lapsista suurin osa arvioi luontoliikuntapäivien lisänneen heidän innostustaan liikkua luonnossa. Samoin asian näkivät luokkien opettajat.

Lasten innostusta lisäsivät ensinnäkin liikkumisen mallit ja opit sekä omakohtaiset kokemukset vaikutuksista psyykkiselle hyvinvoinnille, kuten virkistymiselle koulutehtävien lomassa ja unelle, sekä fyysiselle kunnolle. Aistielämykset kuten luonnon rauha olivat kaivattua vastapainoa arjelle, myös ruutuajalle. Lisäksi luontoliikuntapäivillä onnistuttiin tarjoamaan omaehtoisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia, jotka tutkitusti vahvistavat motivaatiota. 

Luonnossa liikkumisen määrää koulussa piti sopivana keskimäärin vähän alle puolet lapsista. Hieman alle viisitoista prosenttia lapsista koki, että luonnossa liikuttiin koulussa ”aivan liian vähän”, ja noin kolmasosan mielestä luontoliikuntaa oli ”ehkä liian vähän”. Vain muutama lapsista piti koulun luontoliikunnan määrää liiallisena. Lisäksi huomattava osa luontoliikuntapäiville osallistuneista lapsista koki, että heidän luonnossaliikkumistaan rajoittavat ajan puute ja muiden vapaa-ajan toimintojen määrä.

Tutkimuksen tulokset lasten kokemuksista tarjoavat perusteluja luonnossa liikkumisen lisäämiselle kouluaikana. Luontolähtöisen toiminnan arvo kohosi hyvin korkealle myös mukana olleiden opettajien mielissä. Sitä kuvattiin esimerkiksi ”ensiarvoisen tärkeäksi” ja ”liian vähän käytetyksi resurssiksi”. Liikkuminen luontoympäristössä tukee tärkein tavoin lasten kasvua ja hyvinvointia sekä vahvistaa heidän luontosuhdettaan, kun toteutustavoissa huomioidaan lasten kokemusmaailma.

Kirjoitus perustuu tutkimukseen Hasanen, E. & Vähäsarja, K. 2019. Luonto lisää liikettä - Mikä innostaa kouluikäistä? Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 228. Tutkimusraportti on luettavissa Metsähallituksen verkkosivuilta: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2379

Kirjoittaja: Elina Hasanen on liikunnan yhteiskuntatieteilijä, joka on tutkinut muun muassa nuorten omaehtoista liikkumista.

Kuva: Metsähallitus/Minna Jokinen.

Artikkeli on julkaistu LIITO Liikunnan ja Terveystiedon Opettaja lehdessä 2/19. Lue koko lehti jäsensivuilta.