LIITO 2/21 pääkirjoitus: Tasa-arvon haasteet korona-aikana

Kirjottaessani nyt ensimmäistä pääkirjoitusta Terhin kuuden vuoden mielenkiintoisten ja laadukkaiden näkökulmien jälkeen olemme uuden edessä. Saatatte huomata pieniä muutoksia lähestymistavassa pohtia lehtien pääteemoja tai opettajan arkea. Itselle toimikunnan puheenjohtajuus ja pääkirjoitusten kirjoittaminen ovat hyppy tuntemattomaan. Se on myös innostava haaste kehittyä ja kasvaa taidoissa, jotka eivät ole itsestäänselvyyksiä tai helppoja, kuten esimerkiksi se, miten asioita nostetaan esille ja viritellään hedelmällisiä keskustelua ympäri maakuntia. Vierelläni on onneksi iso joukko ihmisiä, jotka tarvittaessa auttavat ja tukevat sekä ohjaavat oikeaan suuntaan, jos ajatukset ja kirjoitukset alkavat käydä liian "lennokkaiksi".

Murroksen aikakausi

Tällä hetkellä elämme Suomessa monella tapaa murroksen aikakautta, josta pysyvästi voimaan jääviä uusia käytänteitä tai muutoksia on vaikea ennustaa niin koulumaailmaan kuin vapaa-ajan toimintaan. Kukapa olisi meistä tiedotustoimikunnan jäsenistä arvannut, että miettiessämme loppuvuodesta 2020 tulevien lehtien teemoja olisimme tienneet, että olemme tässä lehdessä ajankohtaisten teemojen eli yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ytimessä. Löydät lehden sivuilta useita mielenkiintoisia artikkeleita ja ehkäpä uusia ideoita omaan työyhteisöön näiden teemojen alta.

Suomen hallitus on ollut viikosta toiseen isojen päätösten keskiössä, ja ne päätökset tulevat vaikuttamaan meidänkin arkeen vielä tänä keväänä sekä tulevina lukuvuosina. Koulumaailmassa niin kuin yrityselämässäkin olemme tämän koronataistelun keskellä isojen haasteiden edessä. Kuinka esimerkiksi pystymme toteuttamaan ja turvaamaan lapsille yhdenvertaiset sekä tasapuoliset lähtökohdat saavuttaa mahdollisimman laaja tiedollinen ja taidollinen osaaminen sekä kokonaisvaltainen hyvinvointi? Huolenaiheeksi on noussut myös viime aikoina lasten ja nuorten lisääntyvä liikkumattomuus tai liikuntaharrastusten lopettaminen. Tässä asiassa me liikunnan- ja terveystiedon opettajat olemme urheiluseurojen ja -järjestöjen kanssa avainasemassa. Mitä voimme tehdä saadaksemme lapset ja nuoret aktiivisimmiksi koulussa ja vapaa-ajalla? Seuraavat kuukaudet ja vuodet näyttävät, jäävätkö liikkumattomuus ja lasten kato liikuntaseuroista pysyväksi ilmiöksi korona-ajan jälkeen vai pystymmekö houkuttelemaan moniammatillisen yhteistyön ja erilaisten projektien avulla väestöä takaisin liikunnalliselle tielle.

Sopeutumista

Liikuntarajoitukset ja etäopetus ovat vääjäämättä tuoneet eriarvoisuutta niin lasten kuin aikuistenkin liikuntaharrastuksiin ja -mahdollisuuksiin. Koulumaailmassa tämä on näkynyt mm. vähentyneinä vierailuina koulualueen ulkopuolisiin liikuntapaikkoihin, mikä on taas vähentänyt mahdollisuuksia tasapuolisesti harjoitella ja näyttää fyysisiä, psyykkisiä sekä sosiaalisia taitoja. Opettajille lisähaasteita on vielä kevään aikana tiedossa, kun viimeiset arvioinnit ennen kaikkea jatko-opintoihin lähteville tai valmistuville tulevat ajankohtaisiksi. 

Vaikka elämme arkea, jota kukaan ei osannut aavistaa tai odottaa, olemme kuitenkin sopeutuneet vallitsevaan tilanteeseen luoden niin tasapuoliset ja yhdenmukaiset olosuhteet kuin mahdollista. Luovuutta, idearikkautta, soveltamiskykyä ja teknologista osaamistamme on haastettu kuluneenkin lukuvuoden aikana uusiin ulottuvuuksiin. Hienoa on ollut huomata etenkin somemaailmassa vilkas ideoiden ja sovellusten sekä mielen päällä askarruttavien ajatusten jakaminen. Jaksetaan ja ollaan ylpeitä siitä, mitä olemme koronataistelun keskellä liikkumisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen tehneet, riippumatta siitä, minkä ikäisten kanssa olemme arjessa työskennelleet.

Auringonpaisteen täyteisiä päiviä kesää ja lomaa odotellessa,

Satu Ovaska